Serotiniini, dopamiini ja glutamiinihappo..

...onko näitä välittäjä aineita nyt liikaa? Haukotuttaa niin mahtavasti tämä maanantai aamu..

 

Elsa haukottelee pitkin päivää..

 

Viikonlopun töiden jälkeen koneisto käy hitaalla..vai lieneekö kevään väsymystä?

Haukottelu usein yhdistetään väsymykseen tai pitkäveteisyyden piikkiin.

Mintulla hienostunut haukotus!

Börjen haukotus revityttää kunnolla, tilanne muistuttaa Viherpöntön haukottelua nyt..

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan haukottelulla olisi kytkentä lämmönsäätelyyn?

Suun ammottaminen täten viilentäisi aivoverenkiertoa. Väsyneet haukottelevat siksi, että univaje kohottaa aivojen lämpötilaa. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Terveisin: Lämmönsäätelijä Viherpönttö

Narahtanut saranoihin ja salpoihin!

Voiko ihminen ihastua saranoihin ja salpoihin?

Voi, voi..niin on käynyt viherpöntölle..paha tauti, loppua ei näy!

Mummelin laavulla

Mummelin mussukat pyytelivät pari vuotta sitten nuotio paikkaa. Vaikkakin tilaa on, joskus tontti tuntuu pieneltä. Keksin kuitenkin sijoittaa nuotio paikan puutarhan reunamille. Paloturvallisuus syitä tietty pitää aina miettiä. Keskellä kesää ei mitään nuotiota täällä metsässä poltella.

Paikkaa ympäröi kivikasa, josta aloin muokkaamaan suojaisaa paikkaa.

Ideoita matkan aikana tulee, rakentelin paikalle laavun.

Omilla pikku kätösillä rakennettu. Tietysti tässäkin projektissa sattui tapaturma. Kivi halkesi ja teki julmetun haavan etusormen nivelen päälle. Ompeleita kahteen kerrokseen, sillä siitä selvittiin.

Isommissakin projekteissa tulee viivytyksiä..

Laavu maastoutuu melko mukavasti kivikkoon. Katolle kertynee ajan kanssa sammalta. Maksaruohon tuppaita sinne olen jo heitellytkin.

Eilen paistelimme makkaraa. Aamulla nuotiosta nousi vielä savua.

Pihalle päin edessä kasvaa pikkuruisia pihlajantaimia, paikkaa ei kesällä näy.

Pojantyttären puuhat ovat  loputtomia,-vanhat kahvipannut löytää paikkansa!

Värillä ei ole väliä, -vai onko?

Kukillakin voi luoda ihania sopusointuja ja räiskyviä vastaväripareja.

Minun puutarhassani on paljon patoja, koreja, tiinuja ja kippoja joihin laittelen kesäkukkia. Joka vuosi valinta on yhtä vaikeaa. Siemenluettelot ihanuuksia täynnä, voih. Muistan puutarhakirjan ohjeen; kun kesäkukkia istuttaa ruukkuun niin kannattaa katsoa, että ruukun väri sointuu yhteen istuttavien kukkien värien kanssa.

Ruukun väristä minäkin lähden liikkeelle..

Varjoisaan paikkaan on pakko saada jotain sinistä, auringossa jotenkin väri haalenee.

Keltainen tekee iloiseksi, mutta ei kuulu minun lemppari väreihin. Kehäkukkaa ripaus auringonkukkaa täytyy jonnekkin laittaa.

Punainen on lämpöä, rohkeutta ja ehkä vihaakin. Punaiset kukat ja vihreät lehdet sopii mielestäni yhteen..ja ripaus valkoista harsokukkaa..

Hopeanväriset kasvit antavat hienostunutta ilmettä. Hopealanka on suosikkini.

Liilan eri sävyt oranssin kanssa, jotain hmm tyyliä!

Pastellivärit yhdessä taitaa viedä taas kerran voiton.

Tietenkään ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa, paras on se mistä itse pitää ja mikä sopii omiin tarpeisiin. Väriympyrää en oikein ole koskaan osannut käyttää. 

Ihanat värit tässä keittiöpyyhkeessä..

Omenankukka ja tumma vaahtera..tämä miellyttää' minun silmääni.

Kesäkukista voi valita valkoisen orvokin ja seuraksi tummaa kesäleimua.

Oranssi ja liilakin säväyttää. Tulikukkaa ja Illakkoa tässä perenna penkissä.

Melkoinen väriyhdistelmä tämäkin..syntyi vahingossa. Sekoitin valkoiset tulppaanit punaisiin.

Jotakin lähekkäistäkin väriä kannattaisi valita yhteen.. vinkkejä otetaan vastaan..

Kummallista tänään paistoi ...

...aurinko. Piipahdettiin Kauttuan Ruukinpuistossa. Talvellakin siellä on oma tunnelmansa. Ruukinpuisto kuuluu nykyään Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Ruukin perusti Lorentz Greutz kauttuankosken partaalle 1689.

Aikaisemmin hän oli jo perustanut paikalle vesisahan.

Alvar Aalto suunnitteli Jokisaunan paperitehtaan työntekijöiden käyttöön. Rakennus valmistui 1948.

Aalto piirsi kauttualle useita eri rakennuksia. merkittävin lienee 1939 valmistunut terassitalo.

Se kuuluu kansainvälisen Docomomo arkkitehtuuri järjestön merkkiluetteloon.

Upea päivä päättyy kauniiseen auringonlaskuun..

Tiedätkö puutarhasi historian?

Asun talossa jonka isoisäni on rakentanut n.1937-1938. Olen koittanut selvitellä miten puutarhan rakentaminen keskelle metsää on saanut alkunsa. Jonkin verran tietoa olen saanut tädiltäni, joka on äitiäni vanhempi. Talon rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös navettaa. Enoni ja tätini osallistuivat myös rakentamiseen.

Puutarhan rakentaminen alkoi välittömästi kun talo oli saatu asumis kuntoon. Jaakob Anskarius oli toiminnan mies. Peltoa raivattiin jotta saatiin ihmisille ja eläimille ruokaa. Maaperä on kivistä ja isommalle pellolle tuotiin multaa maa talosta, jossa oli kaivettu ojaa.

Vanhemmat lapset levittivät multaa laudasta kyhätyn kopparin avulla. Pellolla on nykyisin minun hyötykasvimaani, sekä vadelmaa ja herukka pensaita.Vettä puutarhaan ja muuhunkin tarpeeseen tuotiin metsän lähteestä. Lähde on vieläkin olemassa.

Talon taakse Anskarius teki ison puutarhan marjapensaineen.

Mulloksella olevia penkkejä oli neljä ja penkit olivat toisesta päästä pengerretty kivillä. Maa viertää alaspäin ja sen vuoksi vaativat pengerryksen. Penkeissä kasvoi marjapensaita ja hyötykasveja.

Läheisestä kartanosta Anskarius sai myös omenapuun taimia.

Ensinmäinen penkeistä oli omistettu perennoille. Äitini muistaa, että kukkia oli paljon!

Penkkien välissä oli säntilliset hiekka käytävät joita piti ahkerasti haravoida.

Neljää penkkiä ympäröi aita ja pihalle päin oli portti. Aitaus oli välttämätön koska mummollani oli lampaita , jotka oleskelivat vapaana pihalla.

Muutama vuosi sitten kaivoin omenapuun taimille paikkaa ja vastaani tuli säntillisesti ladottua pengerrystä metri tolkulla.

Anskariuksen tekemästä puutarhasta ei paljon enää ole jäljellä. Kookkaat vanhat kuuset ovat ehkä  hänen varjelemiaan puita. Eräs kuusista on muita paljon kookkaampi, ikää vaikea määritellä. Ympärys mitta 260cm n.30cm korkeudelta. Äitini muistaa kuusen lapsuudestaan. Kuusi onkin saanut nimen Anskarius. Käpyjäkin vielä vanhus tuottaa runsaasti.

 Anskariuksen runkoa koristaa ystäväni betoni työt.

  Kaunis vanha kiviaita on isoisäni rakentama. Kivet siihen on saatu pellosta joka raivattu silloin aidan viereen. Metsän puolelta aita on parikin metriä korkea.Enoni on myös osallistunut aidan rakentamiseen. Pienempiä kiviä väleihin myös tätini muistaa latoneensa.

Kiviaita kesällä. Maksaruoho levistynyt hissukseen..

  Talvellakin aita on kaunis.

Sieltä täältä puutarhaa nousee esille aidan pätkiä, joita minä vuosien saatossa olen raivannut esiin.

Kivihulluus minussa on periytynyt isoisältäni, se on jo varmaa.

Anskariuksen kuoltua, puutarhaa on uudistettu monta kertaa. Mummoni ei ollut erityisesti puutarha ihminen ja pikku hiljaa puutarha rapistui. Äitini muutettua taloon, puutarha sai taas uuden ulkoasun. Tästä minun on ollut mahtavaa jatkaa. Isommat kukkamaat ovat kuitenkin niillä kohdilla minne Anskarius ne aikoinaan suunnitteli.

 Jaakob Anskarius oli taiteellinen ihminen, hän maalasi tauluja. Ammatikseen hän toimi muurarina.
Muutama vuosi sitten tapasin muurarin joka oli ollut opissa Anskariuksella. Vanha mies kertoi, että oppi isä oli ollut vaativa! Muurauksen piti olla kestävää ja erityisen kaunista.
Anskarius kuoli 1950 vain 47-vuotiaana.

Väriä, väriä..

Pirjo mökkipuutarhasta haastoi minut tekemään värikkään kuvapostauksen. Väriä nyt tarvitaankin harmauteen. Tässä kuva kansion pläjäyksiä..

Haasteen saa valita kuka haluaa!

Hyvää hiihtolomaa!

Toivotaan hyviä ulkoilu kelejä, auringonpaistetta ja rentoutumista!

Nyt tarvitaan asiantuntijan apua..

..tässä tunnistuksessa! Viherpöntölle täysin tuntemattomat työkalut?? 

Varsi on lyhyt ja tarkoitettu näin käytettäväksi. Paljon on käytetty , koska tuo sisäpuolen "kouru" on kulunut liukkaaksi.Kärki on melkoisen terävä. Villejä veikkauksia täälläpäin liikkunut. Olisi kiva tietää mitä näillä työkaluilla on tehty?
Keräilijä kerää ja itsekkään ei tiedä mitä on kerännyt..höh

Ryti..

..eli Järviruoko on näyttävä kasvi näin talvella. Mahtaakohan olla vielä komeampi kuin kesällä, vai peittyykö muiden kasvien viherrykseen, tiedä häntä..

Ainoa Suomessa kasvava ruoko laji. Kasvissa elää monipuolinen lintulajisto, hyönteisten määrä on valtava. Nisäkkäistä myös hirvi, minkki ja piisami viihtyvät ruoikossa.

Minun piti kasvi kirjasta oikein tarkistaa onko kasvi kaisla vai ruoko?

Niin se vaan on, että kaisla on ihan eri kasvilaji.

 

 

Järvellä mahtavia jäälohkareita..

Järviruokoja terassilla. Hyvin säilynyt koko talven, tosin sinitiaiset ovat käyneet vierailulla.

Viherpönttö toivottaa;

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Kesän muistoja

Kevättä ja kesää saa vielä odotella ja "elää" muistoilla. Auringon nousu ja vastaavasti lasku horisontin taakse on parasta kesän antia! Kesäiset yöt ovat oma lukunsa. Kesällä ei kannattaisi nukkua ollenkaan. Kesäinen metsä tuoksuineen ja äänineen..mahtavaa.

Fiilistelykuvien kärki päähän kuuluu tämä veljeni nappaama kuva kesäisestä auringon laskusta.

Näkymä Linnavuorelta Nuutajärvelle. Upea paikka , jonne aina pitää palata..